Assi, sijaismamman sankari (erittäin aran kissan tarina)
Kyllä jännitti, kun Assi-neiti saapui vastalauseiden saattelemana sijaiskotiin harjoittelemaan kotikissan elämää.
Kissatalolla vastaanotto hoitajan tullessa huoneeseen oli lähinnä murinaa, poksuttelua ja sähinää. Pientä edistystä siellä kuitenkin havaittiin aktiivisen ruokakesyttelyn ansiosta, joten pienestä hermostuksestaan huolimatta sijaismamma päätti ottaa juuri Assin luokseen.
Ensimmäiset päivät sijaiskodissa sujuivat melko haastavasti, koska Assi oli pelokas ja luikki koko ajan ties miten pieniin piiloihin. Sijaismamma tukki piiloja parhaansa mukaan (edellisten sijaiskissojen jälkeen niitä oli näköjään vielä jäljellä). Korkean sohvan alta löytyikin pysyvämpi turvasatama ja sijaismamma peitti aluksi näkyvyyden peitoilla.
Pikkuhiljaa peittoja nostettiin ruokakesyttelyn osoittaessa edistymistä.
Käytössä oli teleskooppikenkälusikka (erään ktiivin loistava idea), jota lyhennettiin pikkuhiljaa. Pitkään ruoan perässä tultiin ns. murinamin kera (=murina + herkullinen ruoka).
Nykyään (tee)lusikkaruokailu on lähinnä hemmotteluhetki, johon Assi osallistuu häntä pystyssä. Toki varmuuden vuoksi pitää hennosti sähistä.
Assi on utelias neiti, jonka kehrääminen ja häntä pystyssä liikkuminen saavat sijaismamman pakahtumaan.
Assin edistyminen on ollut huikeaa reilussa parissa kuukaudessa. Upea neiti omine luonteenpiirteineen on tulossa esiin. Nyt pitäisi löytää se oma loppuelämän koti, jossa jatkaa reipastumista.
Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan kuitenkin vielä rutkasti ja rutiinit sekä kissan ehdoilla eteneminen ovat jatkossakin avainasemassa. Mutta miten mahtavalta tuntuukaan, kun kissa alkaa pikkuhiljaa luottamaan!
Assin paikka on rauhallisessa kodissa ilman muita lemmikkejä.
Assi loukutettiin kesällä 2021 Kouvolan seudulla yhdessä monen muun kissan kanssa, mukaan lukien talolla vielä elelevä Rauha. Hänkin näyttää osaltaan hienoja edistymisen merkkejä.
Tämä voisi yhtä hyvin olla Rauhan tarina. Ja toivottavasti kohta onkin, koska hänkin on aivan ihana kissa.