Sisäkissa Minin kahden viikon seikkailu karkurina Porvoossa
Arka ja varovainen Mini-kissa pääsi karkaamaan eräänä perjantai-iltana terassin ovesta, joka ei ollut mennyt kunnolla kiinni.
Minin tausta on populaatiosta, syntynyt puolivillinä ja nuorena haavitettu – perusluottamus ihmiseen ei ole siis syntynyt pentuna, vaan kissa menee herkästi piiloon. Tiesimme siis, että kissan takaisinsaaminen ei tule olemaan ihan helpommasta päästä..
Parit ensimmäiset päivät kissa pyöri ihan kodin lähellä, me jopa näimme keittiön ikkunasta, kun kissa käveli suoraan loukun ohitse, ei ollut ilmeisesti tarpeeksi nälkä vielä. Sitten tuli sateisia päiviä ja havainnot loppuivat. Tässä vaiheessa soitin Etsijäkoiraliiton
neuvontanumeroon saadakseni lisää neuvoja ja apuja. www.etsijakoiraliitto.fi
Aloitin laputtamisen naapurustossa ja sosiaaliseen mediaan laitoin ilmoituksen, jota jaettiin ahkerasti paikallisissa ryhmissä.
Saatiin etsijäkoira Repe paikan päälle seuraavan viikon perjantaina ja koira osoitti että kissa pyörii edelleen aika lähellä kotia. Samana iltana alkoi tulemaan havaintoja!
Mutta - tässä kaupungissa asuu useampi valkoinen kissa ja osa on vapaasti ulkoilevia ja pitkäkarvaisia - tuli siis havaintoja, jotka olivat suht kaukaa kotona ja sellaisia että pystyi aika hyvin päättelemään, että kyse ei ole Ministä.
Repen kanssa käytiin kuitenkin tarkistamassa yksi johtolanka vähän kauempana kotoa ja vaikka me ihmiset näimmekin valkoisen pitkäkarvaisen kissan, Repe ilmoitti alueen tyhjäksi - eli MEIDÄN valkoinen kissa ei ole täälläpäin käynyt. "Nothing to see here!!"
Noin kahden viikon jälkeen tuli sitten yhtenä iltana viestiä, että meidän kissa on nähty noin 500m meidän kotoamme ja ilmoittajan nappaama kuva vahvisti, että se oli tosiaan Mini! Seuraavana iltana nälkä ajoi vihdoin ja viimein karkulaisen loukkuun ja saatiin kissa kotiin turvaan. Eläinlääkärikäynnillä tuli todettua, että karkulainen oli laihtunut reilun kilon kahden viikon aikana, mutta muuten oli suht hyvässä kunnossa, lukuun ottamatta punkkeja ja takkuja ja kova väsymystä.
Päällimmäisenä tästä koko seikkailusta on jäänyt mieleen se valtava apu mikä sain Etsijäkoiraliitolta, ja koirakko (Maria ja Repe-koira) joka auttoi meitä pitämään toivoa yllä kissan löytämiseksi ja kiinnisaamiseksi. Myös ihmisten halu auttaa on ollut valtava ja vihjeiden ja havaintojen kautta saatiin sitten loppupeleissä kissa kotiin. Psey:ltä saatiin loukkuja lainaan, ja kun vaneriloukku ei toiminut tämän kissan kiinnisaamisessa, löytyi myös verkkoloukku lainaan.
Tässä tärkeimmät opit:
Laputus sille alueelle missä kissa oletettavasti liikkuu ja ilmoitukset sosiaaliseen mediaan ovat erittäin olennaisia keinoja saada havaintoja karkulaisesta – ilman havaintoja tilanne on paljon hankalampi
Yhteys Etsijäkoiraliittoon tai johonkin vastaavaan instanssiin. Sieltä saa kullanarvoisia neuvoja, tsemppiä ja mahdollisesti koirakon paikan päälle, mikäli sille on tarvetta.
Älä menetä toivoasi – kissa saattaa olla kauankin karkuteillä. Sitkeys palkitaan!
Mini on nyt tyytyväisenä kotona, perheen ja kissakaverin kanssa. Ruoka maistuu ja toipuminen on alkanut!
