Search

Jouluaatto 24.12.2017

Oli vielä pimeää, kun lähdimme lasten kanssa kahden asteen pikkupakkasessa Kissatalolle. Isimies jäi tällä kertaa kotiin kuorsaamaan. Aattoaamun vuoro Kissatalolla on ollut meidän perheen (erityisesti minun ja lasten) traditio jo muutaman vuoden. Alunperin oli vain tarkoitus hämätä lapsia, etteivät käy kierroksilla lahjojen jakoa odotellessa, kun kelitkin ovat olleet synkkiä ja lumettomia. Nyt lapset ovat kuitenkin jo kasvaneet sen verran, että ymmärtävät myös hyväntekeväisyyspuolen tämän ajatuksen takana. Paitsi ehkä kuopus, joka saattaa yhä käydä kierroksilla lahjojen jakoa odotellessa...

Ja me nyt vaan tykätään kissoista


Talolla meitä tervehdittiin nau'unnalla, kuten niin useasti muulloinkin. Aattoaamun vuoro ei eroa normaalista sunnuntain aamuvuorosta mitenkään, mitä nyt ehkä koitimme valita ne erikoisemmat ruuat ja jakelimme kissanameja hieman avokätisemmin (suurkiitokset kaikille lahjoittajille). Kaikki alkaa kuitenkin taikasanoista ”käsien saippuapesu ja desinfiointi”. Isommat teinini ovat olleet mukana aktiivihommissa jo niin monta vuotta, että heidät voi päästää hoitamaan kissoja yksin. Lääkityksistä ja muista erikoistapauksista huolehdin kuitenkin minä. Ja loppupelissä vastuu on aina aikuisella.

Kuopus kulkee jonkun meistä kanssa ja hänen päätehtävänsä on silittää ja leikittää kissaa/kissoja sillä aikaa, kun toinen siivoaa. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun karanteenissa asuva kissa on niin hellyydenkipeä, että kiehnää ja puskee jatkuvasti, jolloin hiekkalaatikon tyhjennys on hieman hankalaa... Tai pentuloissa, jolloin pentujen lempipuuhaa saattaa olla rikkalapiossa matkaaminen tai harjan kimppuun hyökkääminen

Tai hoitajan selässä matkustaminen (ei siinä mitään, jos se on köykäinen pentu, mutta se aikuinen uros, joka painaa... ”hieman”). Lopulta siivousvuorossa olevakin pääsee kyllä nauttimaan kissojen seurasta. Ja pupun! Pupun iloloikat ihastuttivat ja kaikki halusimme sylitellä pientä luppakorvaa. Kovasti olisimme myös halunneet viedä hänet kotiin...


Asukkaiden kanssa seurustelu on yksi tärkeistä tehtävistä Kissatalolla. Emme pitäneet mitään kiirettä, vaan juttelimme ja sylittelimme kaikkia siihen suostuvaisia kissoja sydämiemme kyllyydestä. Arempia houkuttelimme nameilla, rauhallisella juttelulla ja huiskaleluilla.

Iltapäivän puolella olimme valmiita; kissat ja pupu oli hoidettu, kaikkien kanssa oli seurusteltu, tiskit laitettu koneeseen, kuivat pyykit viikattu paikoilleen, roskikset tyhjennetty, hoitopäiväkirja saatettu ajantasalle... jne. Lapset puhuivat lempiasukeistaan (joka enemmistöllä taisi tällä kertaa olla pupu) ja pyysivät sen tuhannennen kerran kaveria kotona odottavalle kissallemme. Lähdimme ehkä tyhjin käsin, mutta täysin sydämin kotiin.

Mauahtavaa joulua!

Kati + co



1 view0 comments

Recent Posts

See All