Jouduit kuljetuslaatikkoon eräänä lokakuisena päivänä. Sinut tuotiin minun luokseni reipastumaan ja totuttautumaan kotissan elämään. Koko koppa tärisi matkatessamme sijaiskotiisi. Sen verran paljon sinua jännitti.
Asuit muutaman päivän olohuoneen nurkassa reilun neliömetrin alueella. Siellä oli koko elämäsi; suojaava pesä, hiekkalaatikko sekä ruoka- ja vesikipot. Sitten vain päätin rohkeasti siirtää ruokatarjottimesi parin metrin päähän ja pottasi olohuoneen toiselle puolelle. Seurasin tilannetta tarkasti pitäen reilun välimatkan. Uskaltauduitkin liikkeelle melko nopeasti! Herkullinen ruoan tuoksu saa ihmeitä aikaan. Laatikollakin aloit käydä heti. Kaikki tämä muutaman päivän sisään. Olin pakahtua ylpeydestä.
Olemme menneet reipastumisessasi kaksi askelta eteenpäin ja yhden taakse. Välillä on ollut hyviä päiviä ja sitten arkuus on taas ottanut vallan.
Ensimmäinen suuri edistysaskel oli se kun uskalsit olla sohvalla minun ollessani metrin päässä lattialla. Asentosi ei ollut kovinkaan rento, mutta pysyit siinä kunnes minun oli pakko nousta ylös ja silloin pakenit. Tällaisia pieniä edistyksiä alkoi tulla tasaiseen tahtiin.
Ja sitten alkoi leikkiminen ja peseminen. Todennäköisesti seurasin ensimmäisiä leikkejäsi liikkumatta uskaltaen tuskin hengittää :) Oli niin ihanaa, kun hyppäsit ilmaan leikkihiiresi kanssa. Tuolloin hiirellä oli vielä sulkahäntä ja se oli hieman pulleammassa kunnossa. Nyt hiiri on totisesti leikityn näköinen.
Meillä on käynyt vieraita ja se on ollut todella jännittävää. Pääasiassa olet ollut suojassa pesässäsi, mutta pariin otteeseen jäänyt pöydän päälle seuraamaan tilannetta. Mitään kamalaa ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka et heitä tunnekaan. Vierailujen jälkeen olen antanut sinulle herkkua sanoakseni “huomaathan, kaikki hyvin”.
Moneen viikkoon et uskaltautunut poistua olohuoneesta. Aloin ruiskauttaa hieman home comfortia eteisen matolle, jolloin otit ensimmäiset arat askeleesi oven toiselle puolelle. Nyt kuljetkin makuuhuoneeseen kun vanha tekijä. Viimeisen viikon aikana olet jopa alkanut nukkua makuuhuoneessa olevalla pedillä, jonka valmistin sinulle jo tänne tullessasi. Kylpyhuone on kuitenkin edelleen aika jännittävä paikka.
Ja se imuri! Pelkäsin laittaa imurin ensimmäisen kerran päälle. Näin mielessäni sinut kiipeämässä paniikissa verhoja pitkin tms. Seurasit kuitenkin imurointiani suhteellisen rauhallisena pöydällä.
Kunnon kotikissan tavoin olet nirsoillut pari kertaa ruoan suhteen! Aluksi söit kaiken vauhdilla heti, mutta nyt olet pariin otteeseen jättänyt ruoan jopa syömättä. Ja tämän pistän ihan nirsoilun piikkiin, koska seuraavan aterian olet syönyt hyvällä ruokahalulla. Ja nykyään tajuat, että kaikkea ei tarvitse ahmia heti. Kukaan ei ole viemässä ruokaasi ja seuraava ateriakin on taattu.
Saan rapsuttaa sinua ollessasi pöydällä ja sinä kehräät. Istumme lattialla ja yritän rapsuttaa, sinä lähdet karkuun. Olet lähelläni kun olen tietokoneella, luen tai katson telkkaria. Lähden liikkeelle ja sinä menet pöydän alle. Syöt ruokaa minun touhutessani keittiössä, mutta häivyt kun menen ohitsesi. Olet siis reipastunut hurjasti viimeisen kahden kuukauden aikana. Matkaa on vielä jäljellä, mutta olen sinusta tosi ylpeä.
Tulee olemaan tosi vaikeata luopua sinusta. Olet aivan ihana mörrimöykky. Mutta kissatalolla on monia sinun kaltaisiasi arkajalkoja, joiden olisi tärkeätä päästä reipastumaan kotiolosuhteisiin ennen loppuelämän kotia. Sinä löydät varmasti sen oman ja minä olen onnellinen puolestasi, vaikka ikävä tuleekin.
