Klo 6. Kun herätyskello pamahti soimaan niin melkein sain sydärin! Väsyttää tosi paljon, mut ei auta. Näköjään yhdistyksen puhelimeen on tullut klo 2 yöllä puhelu. Toivottavasti ei ole ollut mega hätä, mutta soitan takaisin heti ensimmäisenä. Ennen tein sen virheen, että pidin puhelinta sängyn vieressä, mutta unet jäi aika lyhyeksi puhelimen yöaktiivisuuden takia. Aamupalaa omille eläimille ja vasta sitten kerkesin ”syömään” itse…tai no en kyllä kerennyt, mutta otin kahvin mukaan termariin työhuoneeseeni!
Klo 11. Mulla on ihan hirveä nälkä! Ei ole kerennyt pitää yhtään taukoa – palaveria palaverin perään (Korona aika on muuttanut työkäytänteitä aivan mielettömästi), sormet sauhuaa näppäimistöllä kirjoittamisesta, hiirikäsi on kipeä joka päivä. Mut rakas päiväkirja, söin sit palaverin aikana 😉 Laitoin kameran kiinni siksi aikaa, koska se oikea lounastauko menikin sitten yhdistyksen päivystyspuhelimeen vastaillessa. Niin kuin kaikki ’tauot’ työpäivän aikana.
klo 16. Laitoin nyt läppärin kiinni ja pussailen hetken omia eläimiä. Ne voistoaa heti, että olen taas lähdössä illaksi muualle. Vähän paha mieli, mutta onneksi pystyn työs kentelemään kotona päivät ja elukat hakevat vuorotellen huomiota – varsinkin palaverin aikana. Se tekee kokouksista hyvin viihdyttäviä ja keventää ilmapiiriä heti, kun kissan bebbu ilmestyy ruutuun. Sori työkaverit!
Klo 17. Aloitan iltavuoron Kissatalolla. Tänään onkin uusi aktiivi vierihoidossa jonka kanssa käydään hyvinkin perusteellisesti vuorossa tehtäviä asioita läpi. Mutta ennen kun me aloitetaan niin on pakko saada jotain huikopalaa! Syön ja samalla puhun päivystyspuhelimeen sekä näpytän viestiä. Onneksi meillä on tämmöinen snäkki-nurkkaus mitä voi hyödyntää, kun painetaan pitkää päivää. Pitäisiköhän tehdä kohta oma keräys aktiiveille, kun on kissoillekin ruokakeräys.
Hmm..tuossa olisi ideaa; auta Aputassua jaksamaan! Lahjoita nuudeleita tai kahvia :D
Ei paha idea!
klo 17.30 Me kerettiin hyvin jopa yksi karanteeni hoitaa harjoittelijan kanssa, kunnes puhelin soi. Meillä meni perinteisesti aika pitkään siellä, koska paljon lääkittäviä pentuja. Sitten kun ne on vielä niitä sähikäisiä niin kiinniottaminen, kapaloiminen burritoon, silmien putsaaminen, korvien putsaaminen, lääkkeen anto sekä äidinmaitokorvikkeen syöttö vie aikaa. Myös se, että halutaan kaiken tämän hirvityksen jälkeen leikittääkin kissoja ni voi pojat, että hiki tulee. No mutta asiaan – puhelin soi ja siellä olikin sitten tilanne päällä apua tarvitaan loukuttamaan tai ehkä haavittamaan kissanpentuja mitkä on ilmestynyt pihalle. Sovittiin, että tullaan kunhan ennätetään. Talon kissojen hoito on vielä kesken.
Klo 19.45 Saatiin vuoro taputeltua eli kaikki talon kissat hoidettu ja yleiset tilat laitettu kuntoon. Haavi, loukut, hitsarihanskat, pyyhkeitä ja kissanruokaa autoon ja menoks. ONNEKS on VAAN 12km suunta ajaa…voisi olla enemmänkin. Onneksi tankkasin…ja omalla rahalla tietty. Kyl mun täytyy, rakas päiväkirja kertoo, että toivoisin kovasti että ihmiset ymmärtäisivät ettei meillä ole piipaa-autoa 😜. Pitäis muuten muistaa se taskulamppu nostaa vakiovarusteeksi autoon. Ehkä ostankin pakettiauton seuraavaksi, että olisi tilaa enemmän kalustolle. Ja uusi auto vain tätä vapaaehtoistyötä varten. Joku voisi pitää minua ihan hulluna.
Kato, rakkaudesta lajiin!
Klo 22 Pääsin talolle takaisin ja saaliina 3 pentua. Loukutetaan nyt emoa ja soittoa tulee, kun se on loukussa. Toivottavasti viimeistään huomenna aamutuimaan. Äidinmaitokorvikkeen pennuille nassuun, tarkistetaan niiden yleinen vointi sekä muutenkin laitetaan pehmeät ja lämpöiset pedit. MUTTA ennen tätä kaikkea on siirrettävä kissa karanteenista meidän toimistoon, koska talo on jo täynnä!
Laitan myös kahvin tulemaan.
Klo 22.30
Toimistohommat loppuun: sähköpostit, verkkokauppa, hiekkatilaus, some, valokuvat uusista kissoista, ovikortin printtaus, madotusaikataulu kuntoon, päiväkirjasivut printtiin…
Silmät alkaa olemaan jo vähän väsyneet.
klo 23.30 Nukkumassa. Hyvää yötä rakkaat omat eläinlapseni. Huomenna päivä uusi. Toivottavasti se olisi vähän lyhyempi ja kevyempi kuin tämä päivä.
Ja tiedän, että näen unta tästä päivästä…
En silti tekisi mitään muuta vapaaehtoistyötä kuin tätä. #kissanarvo #arvokaskissa
- Marjo
Comments