Kun saimme 18.6.2020 iltamyöhään ilmoituksen haavoittuneesta kissasta, tuli kiire matkaan. Maalaiskunnassa Porvoon naapurissa, ihan tavallisen rivitalon pihalle oli ilmestynyt näännyksissä oleva kissa, jonka kylki oli verinen.
Paikalle tultaessa kissa oli jo ehtinyt raahautua pensaiden välistä seuraaville pikku pihoille. Pohdittiin ilmoittajan kanssa, missä asunnoissa on mahdollisesti kissoja.
Ensimmäinen ovikellon soitto tuotti tuloksen. Oven takaa paljastui siisti koti, sohvalla istuivat kaverukset jo 20 vuoden ajalta, isäntä ja hänen kissansa. Isännällä edessään läppäri, jossa auki jokin kissojen terveyssivusto, luisevalla kissalla kyljessään kärpäsen toukkia kuhiseva suuri avohaava.
Kissan turkkiin tulleet takut olivat jo jonkin aikaa sitten jääneet ulkona johonkin kiinni repien suuren palan nahkaa pois. Ensimmäinen ja ainut ajatus, ja sana joka tuli ulos, oli eutanasia.
Keskustelu isännän kanssa oli lyhyt ja määrätietoinen, sillä nyt oli kiire. Matkalla päivystykseen Vantaalle kissa piti päätään urheasti pystyssä, vastasi maukaisuilla katseeseen, vieläkö on pitkä matka.
Kissa oli elävä kuollut ja se päästettiin tuskistaan, armon teko.
Tämä oli kissalle ehkä ensimmäinen käynti lääkärissä koskaan.
Ei koitunut sen kohtaloksi peto eikä auto, vaan isäntä siinä vieressä sohvalla. Ja mykkä internet, joka ei antanut vastauksia.
-Taija